Asiakkaan lipasto on arviolta 50-luvulta. Historian havina kertoo että asiakkaan isä olisi mahdollisesti tehnyt kyseisen lipaston.
Lipasto oli puuosilta hyvässä kunnossa, pinta oli vuosien saatossa saanut naarmun jos toisenkin.
Lipaston liitoksissa oli käytetty luonnonliimaa, joka myös tuki sitä tietoa että tämä huonekalu on noin 50-luvulta.
Laatikot olivat sisäosilta sotkuiset, niihin oli tarttunut mustetta ja muuta likaa.
Myös laatikoiden sisäosat saivat hionta käsittelyn.
Koloja tasoiteltiin puukitillä ja laatikoiden haljenneita sivuosia liimattiin takaisin paikoilleen.
Liimauksessa käytin pva-liimaa,
joka on museoviraston hyväksymä liima.
Asiakas halusi lipastosta saman tyyppisen kuin se oli ollutkin, ainoana poikkeuksena oli että etuosa saisi olla saman värinen kuin muukin lipasto. Lähtökohtaisesti se oli tummempi kuin muut osat.
Testailin erilaisia sekoituksia vesipetsistä ja lopulta löytyi hyvin lähelle lähtökohtaa osuva sekoitus.
Sopiva sävy löytyi sekoittamalla viittä eri petsiä keskenään.
Lipasto sai ylleen pari kerrosta selluloosalakkaa, joka on korvannut vanhan sellakan. Lakka levitettiin ruiskulla, näin saatiin tasaisen kiiltävä lopputulos.
Selluloosalakka kestää kulutusta paremmin ja on huomattavasti nopeampi vaihtoehto kuin sellakka.
Vetimet kiinni ja stopparit vielä sisälle, etteivät laatikot painaudu liian syvälle lipaston uumeniin. Jäävät kauniisti tasan etureunan kanssa, niin kuin kuuluukin.
Nyt pinta on kauniin kiiltävä, eikä vanhoista naarmuista ole tietoakaan.
Laatikoiden sisäosat sudittiin vesiohenteisella lakalla, pysyvät jatkossa paremmin puhtaana.
Ja vielä vertailun vuoksi...
Ennen kunnostusta:
Jälkeen kunnostuksen:
Lipasto pääsi takaisin omaan kotiinsa,
eikä sen tarvitse enää piilotella pöytäliinan alla naarmujaan :)
Kunnostus terveisin
-Tuikku-
Onpas upea lipasto! Puun kuviokin tulee entisöinnin jälkeen paremmin esille.
VastaaPoista