Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakkaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Renginkaappi

Tervehdys!

Viimeinen koulutyöni artesaaniopinnoissani on renginkaapin kunnostus.
Kunnostusprosessi alkoi jo ensimmäisenä lukuvuotena ja tuli päätökseen aivan opintojen loppu metreillä.

Kesällä laitoin blogiin juttua kaapin kunnostuksen alkutaipaleesta, mutta nyt katsellaan miltä näyttää renginkaapin matka huonokuntoisesta kaapista kauniiksi kodin yksityiskohdaksi. Kesän päivitystä pääset lukemaan tästä!


Kaappi on arviolta 1800-luvulta.
Huonon kuntonsa ja ulkonäkönsä vuoksi se oli ollut kylmässä kosteassa varastossa vuosikausia. 


Kaappi oli lähellä päätyä polttopuuksi, onneksi ei niin kuitenkaan käynyt :)
Harvinaista on, että tässä kaapissa on täysin toimiva lukko ja avainkin on tallella!


Jälkeenpäin asennettu sarana ei silmää hivellyt.


Kaapin takaosa oli huonossa kunnossa. 


Renginkaapin otsalistaa oli korjattu ja se oli vaatimattoman näköinen suhteessa alalistaan.



Ensimmäisenä kaappi pestiin myrkyttömällä pesuaineella ja 
se sai kuivua pitkään.
 Vanhat pintakäsittelyt suojattiin venelakalla, että arvokkaan kaapin historia säilyy tulevien pintakäsittelyjen alla.

Kaappiin lähdettiin tekemään havupuusta tasapainoisemman näköistä otsalistaa. Lista liimattiin pva-liimalla vanhan otsalistan päälle ja kiinnitettiin vielä puunauloilla.





Pohjakäsittelyksi venelakan päälle maalattiin kerros vaaleaa Vintage-maalia, joka on vesiohenteinen kalkkimaali.



Pohjassa, kaapin takaosassa ja kaapin päällä oli reikiä, jotka vaativat puukorjausta.




Takaosasta vaihdettiin hapertuneimmat kohdat, paikattiin raot ja kiinnitettiin uudet ja vanhat osat puunauloilla ja pva-liimalla.





 Kaapin oviaukkoon lisättiin myös puuta, että ovi saadaan kiinnitettyä pienillä lehtisaranoilla paikoilleen.


 Kaapin sisäosat petsattiin vesipetsillä tasaisen sävyiseksi.


 Kaapista haluttiin vanhan näköinen, eli tarkoitus oli vaalia vanhan renginkaapin ikää ja tehdä sitä kunnioittava pintakäsittely.

Kalkkimaalin päälle pintakäsittely toteutettiin öljyseoksella ja luonnon pigmenteillä.


Pintakäsittelyjä tehtiin useita kerroksia, että saatiin sopiva lopputulos.



Kun haluttu tummuus oli saavutettu, lähdettiin oveen ja sivuille tekemään koristemaalauksia öljyväreillä ja maalausnesteellä.


Ensin hahmotellaan..


Ja sitten maalataan!


Koristemaalaukset kuivuivat pitkään, jonka jälkeen kaappi käsiteltiin vielä kertaalleen öljyseoksella ja pigmenteillä. Tarkoitus oli siis vähän himmentää koristemaalauksia, että ne sointuvat kauniisti kaapin ulkonäköön.
Viime silaus annettiin ohuella kerroksella himmeää lakkaa.

Ja valmis renginkaappi näyttää tältä:












Kaappi on taas ilo silmälle ja siinä säilyi vanhaa kunnioittava ilme.
Työ oli haasteellista, mutta erittäin antoisaa!

Kunnostus & restaurointi artesaanin opintoni päättyvät ja valmistun muutaman viikon päästä. Matka artesaaniksi on ollut mielenkiintoista ja todella mukavaa aikaa. Erityiset kiitokset haluan toivotella kahdelle mahtavalle työssäoppimispaikalleni P. Hietamäen entisöinnille ja Ainon Verhoomolle !

Uudet tuulet puhaltavat ja allekirjoittanut jääkin tästä pikkuhiljaa äitiyslomalle :)

Blogissa tullaan jatkossa näkemään enemmän kotona tapahtuvaa tuunausta ja askartelua.

On ollut mielekästä pitää opintojen ohella ns. työpäiväkirjaa ja yllättävän moni on löytänyt myös blogini, kiitos siis kaikille blogissa poikenneille :)


Ilolla ja onnella kevättä odottaen

-Tuikku-

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Isoäidin puinen keinutuoli

Tällä kertaa kunnostuskohteena oli isoäitini vanha puinen keinutuoli.
Keinutuoli oli ollut vuosikausia ullakolla,
koska se oli käyttökelvottomassa kunnossa.


Keinutuolin istuin oli haljennut ja toinen käsinoja oli myös katkennut.




Ensimmäisenä poistin keinutuolista maalit, että näin mitä muuta paikattavaa keinusta löytyisi.



Hioin keinutuolin ja kittasin suurimman kolot puukitillä. Vanha saa kuitenkin olla vanha, joten joten täysin tasaista pintaa ei ole tarkoituskaan saada.


Poistin kaikki naulat, joilla keinua oli korjailtu. 
Naulojen tilalle liimattiin puunaulat.


Keinu oli purettava osiin, että saatiin tehtyä tarvittavat puukorjaukset.


Istuin vaati paljon korjausta.
Ensin kartoitettiin mistä kohdista halkeillutta vanhaa havupuuta kannattaa poistaa.


Saumat höylättiin suoriksi lisättiin uutta havupuuta sopivan kokoiset palaset. 
Istuin liimattiin kasaan pva-liimalla ja liimausta vahvistettiin poratapeilla.
 


Istuin puristettiin liimauksen ajaksi huolellisesti kasaan, niin että kaikki saumat varmasti umpeutuivat. Puristuksen apupaloiksi piti tehdä sopivat palaset koivusta, että istuinta pystyttiin puristamaan oikeista kohdista kasaan.



Liima kuivui yön yli ja seuraavana päivänä aloin poistamaan käsityönä ylimääräistä puuta istuimesta.


Työkaluina käytin kavahöylää sekä pieniä mm. soitinrakennuksessa käytettäviä höyliä.



Seuraavana puukorjauksena oli käsinojan korjaus.
Toinen käsinoja oli kahdessa osassa. 


Käsinojaan liimattiin sopivan kokoinen palanen koivua ja se muotoiltiin myös käsityönä oikeaan muotoon.


Kun puukorjaukset oli tehty, voitiin keinutuoli liimata jälleen kasaan.


Viimeiseksi liimattiin jalakset paikoilleen.


Kun korjaukset oli tehty, hiersin perinteisen öljymaalin keinutuolin pintakäsittelyä varten.

Keinussa oli ollut ensimmäisenä pintakäsittelynä punaruskea öljymaali, joten perinteitä kunnioittaen halusin tehdä huonekalun ikään sopivan pintakäsittelyn. Keinu on arviolta 1900-1920 -luvulta.


Ensimmäinen maalaus teki mattaisen ja ohuen pinnan.


Toinen kerros öljymaalia antoi herkullisen näköisen pinnan. 
Maali on nyt täyteläinen ja peittävä.


Patinoin vielä keinutuolin ja viimeistelin pintakäsittelyn Bistrot- lakalla.


Ja lopputulos näyttää tältä:





Keinutuoli on taas käyttöhuonekalu!
Olen tyytyväinen lopputulokseen, vanhassa keinutuolissa säilyi sen arvokkuus, kun korjaukset ja pintakäsittelyt tehtiin perinteisillä menetelmillä.


Seuraavaan kertaan!


-Tuikku-