Pirttikaluston kunnostus

Meidän kodissa keittiö on kodin sydän. 

Keittiön pöydän ääressä viihtyvät kaikki, siis ihan kaikki.

Pirttikalusto on noin 80-luvulta ja ollut todella kovalla käytöllä. Kissataloudessa ikänsä olleet kalusteet olivat saaneet pintaansa naarmun jos toisenkin. Vanhat lakat olivat paikoitellen kuluneet pois.

Lakat rapsuteltiin ja hiottiin pois. Osa penkkien ja pöydän puutapituksista piti liimata uudelleen tukevasti kiinni.

Pöytälevy oli vuosien saatossa painunut keskeltä vähän ja se päätettiin suoristaa. Levy halkaistiin kolmeen osaan ja hiottiin suoremmaksi.

 Sen jälkeen liimaa väliin ja takaisin kasaan.

Tavoitteena oli saada harmaa sävy pirttikalustoon, en halunnut kuitenkaan täysin peittävää maalipintaa. 

Kalusto on mäntyä ja puun kuvio on kaunis elementti näissä huonekaluvanhuksissa. 

Erityyppisiä harmaita löytyy hurja määrä, ei muuta kuin testaamaan!

 

Päädyin keskimmäiseen vaihtoehtoon, eli Remontti-Ässä maalin ja Laseran sekoitukseen. Sävy oli miun silmään sopivin ja natsaa meitin kodin väreihin.

 

 

Kalusteet saivat maalin päälle vesiohenteisen lakan, kestää siten kulutusta paremmin.

 

Tällä operaatioilla pirttikalusto menöö 

meillä taas monia kymmeniä vuosia.

Kyllä kokopuiset huonekalut on vaan niin mahtavia!

 Kattilakin näyttää olevan sujut uudistuneen pöydän kanssa :)

Viettäkääs oikein mukavat pääsiäiset!

-Tuikku-

Kirppis löytöjä

Lempipuuhaani on kirpputorien kiertäminen. 

Kirppiksiltä tekee ihania löytöjä ja siellä syntyy hyviä visioita kotona tapahtuviin tuunauksiin ja askarteluihin.

Viimeisin löytö on nämä upeat taulunkehykset. 

Kehyksissä on kaunis ja koristeellinen muoto. Ostohetkellä kehykset olivat kullanväriset, mutta kulta ei oikein sovellu meidän kodin väreihin. Turhan brameeta miun makuun.

Maalasin kehykset mustalla liitutaulumaalilla. Maalilla tuli tyylikäs ja himmeän mattainen pinta kehyksiin.

Kehyksissä on kivoja pieniä yksityiskohtia.

Peili vielä kiinni ja valmista tuli!

Muutamia viikkoja sitten poikkesin antiikki ja keräilymessuilla Seinäjoella.

Siellä ihastuin valtavan paljon suloiseen pieneen pöytään/ jakkaraan. 

Tämä ihanuus on maaleiltaan kulunut ja patinoitunut kauniisti. 

En halunnut lähteä sitä ainakaan toistaiseksi pintakäsittelemään uudelleen.

 Puuosat ovat hyvässä kuosissa ja jakkara on tukevaa tekoa.

Rustiikkinen meininki toimii.

Pieni huonekalu sai kaverikseen kirpparilta bongatun 10 litran Karhulan lasipurkin.

 

Purkin sisälle löysin jonkun taitavan alumiinitölkistä taiteileman keinutuolin.

 Huikea kierrätysidea ja suloinen pikkuruinen keinutuoli.

 Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Tuikku-

Kootut askartelut

Kotosallakin on syntynyt jotakin pientä, ideat ja visiot kulkevat ristiin rastiin. Soon tärkeätä päästä toteuttamaan itseään. Välillä askartelut menöö aivan pipariksi ja välillä lopputulos miellyttää omaa silmää paremmin. Mutta hei, tekemällä oppii!

Tähdet on tehty paksusta vanerista.

 Sahasin muotoon kuviosahalla ja hioin pintakäsittely kuosiin. 

Maalit ovat samaa mitä meidän eteisen seinissä ja ovissa, eli mätsää kivasti. Juuttinarulla roikkumaan seinälle.

Vanhat länget ovat orginel kunnossa. 

Sydämet veistelin kaarnasta.

Huovutettu sydän eteisen ovea koristamassa.

Kierrätys periaatteella syntyi tuolien vanhoista keinonahka verhoiluista säänkestävät tyynyt kesäksi pihalle.

Vanha puusaavi ennen käsittelyä. Muoto kaunis, pinta ei.

Ja välivaiheetta..

Valmis uudistettu vanhennettu puusaavi.

Vintage-maalilla pohja harmaaksi ja päälle pari kerrosta valkoista maalia.

 Vanhennusta tein karhealla hiekkapaperilla.

 

Koulumaailmassa puuhaa riittää, 

useita kunnostettavia huonekaluja työn alla. 

Kuvia tulee, kun valmista tulee :)

Mukavia kevätpäiviä,

 kyllä ne lämpöiset säät sieltä kohta pian tulee takaisin!

-Tuikku-

Vanhasta uutta

Vanhoissa huonekaluissa on vaan sitä jotain! 

Ennen tehtiin kauniita ja persoonallisia huonekaluja jotka todella kestivät isältä pojalle ja sitäkin myöhemmälle sukupolvelle.

Nämä tuolit löytyivät kotoa varaston perältä, jossa olivat viettäneet vuoden jos toisenkin. Kylmässä ja kosteassa tilassa olleet tuolit saivat olla ensin sisätiloissa noin kuukauden.

Turhan innokkaana ja kameran tyystin unohtaneena ehdin poistaa suurimman osan vanhasta maalista, ennen kuin muistin räpsäistä kuvan..

 

Tuoli oli huojuva ja heiluva, puutapitukset olivat osittain löystyneet eikä vanhat liimaat ja liitokset jaksaneet pitää tuolia tukevasti kasassa.

 Istuinosa oli mäntyä, jonka päälle oli myöhemmin naulattu pala vaneria.

Tuolin pohjasta löytyi vuosiluku, jos oikein tihrustaa voi pohjasta erottaa 1897 tai 1827. Joka tapauksessa vanha on.

Tuolin puutapitukset uusittiin ja liimattiin tukevasti kasaan.

 Istuinosasta poistettiin vaneri ja vaihdettiin pala vanhaa hapertunutta puuta uuteen kestävään mäntyyn.

 

Vasemman puoleinen tuoli oli paremmassa kuosissa, 

pientä heiluntaa mutta puuosat olivat hyvät. 

Oikean puoleisen tuolin istuin on nyt liimattu kasaan ja 

odottaa kiinnitystä paikoilleen.

 Kansi kiinnitettiin puutapeilla ja liimalla. 

Kannen alapuolelle tehtiin kulmapalat tukevoittamaan istuinta.

Tapit lyhennettiin ja tuoli hiottiin pintakäsittely valmiiksi.

Tuoli pohjamaalattiin Otexilla ja se sai ylleen pari kerrosta Empire-maalia.

Tämä tuoli sai myös kannen alle kulmapalat jotka tukevoittavat tuolia.

 

Maalit ovat samat kuin ensimmäisessä tuolissa.

 

Vaikka tuolit ovat saman henkiset, niin eroakin löytyy. Juurikin näitä kauniita vanhojen huonekalujen persoonallisia yksityiskohtia.

 

 Tuolit saivat jatkoaikaa seuraavaksi pariksi sadaksi vuodeksi.

-Tuikku-