Vanhasta uutta

Vanhoissa huonekaluissa on vaan sitä jotain! 

Ennen tehtiin kauniita ja persoonallisia huonekaluja jotka todella kestivät isältä pojalle ja sitäkin myöhemmälle sukupolvelle.

Nämä tuolit löytyivät kotoa varaston perältä, jossa olivat viettäneet vuoden jos toisenkin. Kylmässä ja kosteassa tilassa olleet tuolit saivat olla ensin sisätiloissa noin kuukauden.

Turhan innokkaana ja kameran tyystin unohtaneena ehdin poistaa suurimman osan vanhasta maalista, ennen kuin muistin räpsäistä kuvan..

 

Tuoli oli huojuva ja heiluva, puutapitukset olivat osittain löystyneet eikä vanhat liimaat ja liitokset jaksaneet pitää tuolia tukevasti kasassa.

 Istuinosa oli mäntyä, jonka päälle oli myöhemmin naulattu pala vaneria.

Tuolin pohjasta löytyi vuosiluku, jos oikein tihrustaa voi pohjasta erottaa 1897 tai 1827. Joka tapauksessa vanha on.

Tuolin puutapitukset uusittiin ja liimattiin tukevasti kasaan.

 Istuinosasta poistettiin vaneri ja vaihdettiin pala vanhaa hapertunutta puuta uuteen kestävään mäntyyn.

 

Vasemman puoleinen tuoli oli paremmassa kuosissa, 

pientä heiluntaa mutta puuosat olivat hyvät. 

Oikean puoleisen tuolin istuin on nyt liimattu kasaan ja 

odottaa kiinnitystä paikoilleen.

 Kansi kiinnitettiin puutapeilla ja liimalla. 

Kannen alapuolelle tehtiin kulmapalat tukevoittamaan istuinta.

Tapit lyhennettiin ja tuoli hiottiin pintakäsittely valmiiksi.

Tuoli pohjamaalattiin Otexilla ja se sai ylleen pari kerrosta Empire-maalia.

Tämä tuoli sai myös kannen alle kulmapalat jotka tukevoittavat tuolia.

 

Maalit ovat samat kuin ensimmäisessä tuolissa.

 

Vaikka tuolit ovat saman henkiset, niin eroakin löytyy. Juurikin näitä kauniita vanhojen huonekalujen persoonallisia yksityiskohtia.

 

 Tuolit saivat jatkoaikaa seuraavaksi pariksi sadaksi vuodeksi.

-Tuikku-