Aarrearkku

Renessanssin tavallisin huonekalu oli arkku, jossa säilytettiin ja kuljetettiin tavaroita. Tasakantiset arkut olivat monikäyttöisiä, 

sillä ne toimivat tarpeen vaatiessa myös istuimina ja pöytinä. 

Loimaalla harrastettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa
koristeellista taontaa, jonka komeimpia esimerkkejä olivat myöhäisen
renessanssiperinteen mukaan toteutetut vaatearkkujen heloitukset.

Arkku oli rauta osiltaan pahasti ruostunut ja yllään sillä oli punaista ja sinistä öljymaalia, joka oli kulunut kannesta täysin pois.

Sininen väri on ollut tuona aikana kallista, joten arkun etuosa ja sivut ovat maalattu sinisellä, takaosa oli jätetty punaiseksi.

Arkkua olivat vuosia käyttäneet lähinnä hiiret,

 koska jyviä löytyi sisältä mojova määrä. 

Tuhoa eivät olleet kuitenkaan tehneet puuosiin pahemmin.

Muutamista kohdista arkkua liimattiin uudelleen kasaan. Pohjaan laitettiin puutapitukset, niin kuin ennen vanhaan on tehty.

 

Pohjaan laitettiin pienet tassut, ettei rautaheloitukset raavi lattiaa.

Jalat petsattiin myöhemmin tummemmaksi, vanhan puun sävyiseksi.

Rautaosat putsattiin ruosteesta teräsharjalla.

Arkku pestiin sisältä ja ulkoa myrkyttömällä pesuaineella.

Näyttää jo aika paljon hygieenisemmältä, eikö?

 

Arkun arvokkuutta kunnioittaen pintakäsittelyt tehtiin luonnonväri pigmenteillä ja pellavaöljy vernissan sekoituksella. 

 

Halusin arkusta ruskean, joten pohjalle laitettiin ensin luonnonpigmenteillä vaalea pohjaväri ettei ruskeasta tule liian tummaa.

 

 

Arkku sai pintaansa ruskean värin.

Sisäosat lakattiin, näin hygieenisyystaso pysyy jatkossakin hyvänä.

Patinaa pintaan ja puuosat viimeisteltiin lakkaamalla, 

on sitten helppo pitää puhtaana.

Arkku jatkaa arvokasta ja pitkää elämäänsä eteenpäin tällä käsittelyllä vuosisatoja.

Ja täällä se nyt on, omalla paikallaan :)