Entisöinti kohteena oli tällä kertaa kolme 40-lukuista tuolia, jotka löysin vanhempieni ullakolta. Tuolit ovat simppelit, mutta hyvin hurmaavan malliset.
Yhdestä tuolista puuttui kokonaan istuinosa ja kahdessa tuolissa verhoilut olivat jo parhaat päivänsä nähneet.
Lähtökohtaisesti sain "vapaat kädet" tehdä tuoleille mitä vaan,
toiveena oli vain saada ne jälleen käyttökuntoon.
Poistin maalit ja alta paljastui alkuperäinen pintakäsittely,
pähkinän sävyinen petsi ja sen päällä sellakka.
Liimasin tuolien liitokset uudelleen kiinni,
vanhat nahkaliimaukset olivat ajan saatossa löystyneet.
Tuolien istuimista vain yksi oli täysin ehjä, toisesta oli loviliitoksen kohdalta puu murtunut... niin ja yhdessä sitä ei ollut siis lainkaan.
Tein männystä uuden istuimen ja toiseen istuimeen vaihdoin murtuneen osan uuteen. Loviliitokset kulmiin ja liimaukseen.
Vanerit paikoilleen ja sitten verhoilun kimppuun!
Alkuperäisenä pehmusteena oli keinokuitupehmuste ja sen päällä verhoilukangas.
Vaihdoin pehmusteen flokkivanuun ja sen päälle laitoin puuvillaisen suojakankaan.
Jätin vielä tässä kohtaa verhoilukankaan
valinnan mietintämyssyyn, sillä valinta on varmempi tehdä kun tuoleissa
on lopullinen pintakäsittely.
Päätin kunnioittaa tuolien historiaa ja päädyin pintakäsittelyssä petsaukseen & lakkaukseen.
Ensin kuitenkin hioin tuolit ja poistin viimeisetkin maalinrippeet.
Valitsin hieman tummemman petsisävyn, kuin alkuperäinen sävy oli.
Petsin kuivuttua lakkasin tuolit ruiskulla kahteen kertaan.
Verhoilukankaaksi valitsin tyyliin sopivaa kangasta.
Kevyt raidallisuus tuo mukavasti viime silauksen ulkonäköön.
Ja tältä näyttävät valmiit tuolit:
Ja vielä kerran ennen kunnostusta:
Jälkeen kunnostuksen:
Tykkään!
Tuoleista tuli arvokkaamman näköiset,
vaikka kyllä tuo vaalea maalikin näihin istui mukavasti.
Se olis kesäloma ihan nurkan takana, syksyllä pääsen syventymään paremmin verhoilun ihmeelliseen maailmaan verhoiluyrittäjän opissa.
Mutta sitä ennen, suvivirren kautta lomille molskis!
-Tuikku-
