Lipaston ilmeenuudistus

Ensimmäinen kesälomaviikko takana ja

 kesäisiä lomailmoja tässä vielä odotellaan..

 Vaikka ulkona on tuuli puhaltanut urakalla, 

eikä vesipisaroiltakaan ole vältytty, 

niin silti mieli on jo siirtynyt lomatunnelmiin.

Kun ulkosäät eivät ole ihan parhaimmat, 

voi hyvällä omallatunnolla puuhata sisätiloissa maalisuti kädessä.

Tällä kertaa kodin kirjava lipasto pääsi työnalle. 

Lipastossa on hauska, jotenkin leikkisä muoto.

Alaosasta kapeampi ja ylhäältä leveämpi lipasto suurine vetimineen on todella sympaattinen ilmestys. 

Maalipinnat olivat ehjät, mutta rauhattoman väriset. 

Hioin pinnat kevyesti ja maalasin Vintage- sarjan pohjamaalilla.

Koska maaleja on kotiin kertynyt jos jonkinmoista sorttia, 

päätin että sekoittelen jämistä sopivan sävyn. 

Valkoisen ja harmaan vesiohenteisen kalkkimaalin sekoituksella sain harmahtavan, vaaleansinisen sävyn.

Maalasin lipaston kertaalleen ja maalin kuivuttua käsittelin pinnan harmaalla Vintage-vahalla.

Tunnelma muuttui lipastossa rauhallisemmaksi ja mukavamman näköiseksi.

Vaha tekee kalkkimaaliin hyvän likaa hylkivän pinnan. 

Toki kun kyseessä on vahalla viimeistely, käsittely tulee toistaa vuosien saatossa. Ihan niin kuin autonkin vahauksen kanssa tulee menetellä,

 ei sekään vaha ikuisuuksia pysy.

Kukkaruukun puuvillainen suojapussukka oli kirppislöytö. 

Kivaa kun lomalla voi hetken mielijohteesta kurvata kirppiskierrokselle!

Edullista sisustusta on taitella vanhasta kirjasta kaunis katseenvangitsija. Kannet irrotettuna ja sivut taiteltuna avautuu puoliympyrän muotoinen taideteos. Sivujen taittelussa kehittyy myös sorminäppäryys :)

Pihan kukkapurkkiin on laskeutunut muutama risulintu krassin kaveriksi.

 Tämä lintuemo ei onneksi hyökkäile päälle, vaikka lähelle menisikin :)

Rattoisaa kesäillan jatkoa kaikille blogissa piipahtaneille :)

-Tuikku-

Lipaston entisöinti

Asiakkaan lipasto on arviolta 50-luvulta. Historian havina kertoo että asiakkaan isä olisi mahdollisesti tehnyt kyseisen lipaston.

Lipasto oli puuosilta hyvässä kunnossa, pinta oli vuosien saatossa saanut naarmun jos toisenkin. 

 

 Lipaston liitoksissa oli käytetty luonnonliimaa, joka myös tuki sitä tietoa että tämä huonekalu on noin 50-luvulta.

Laatikot olivat sisäosilta sotkuiset, niihin oli tarttunut mustetta ja muuta likaa.

Lipaston ulkopinnoilta rapsuteltiin vanhat sellakat pois ja lipasto hiottiin tasaiseksi.
Myös laatikoiden sisäosat saivat hionta käsittelyn.

Koloja tasoiteltiin puukitillä ja laatikoiden haljenneita sivuosia liimattiin takaisin paikoilleen.

 Liimauksessa käytin pva-liimaa,
 joka on museoviraston hyväksymä liima.

Asiakas halusi lipastosta saman tyyppisen kuin se oli ollutkin, ainoana poikkeuksena oli että etuosa saisi olla saman värinen kuin muukin lipasto. Lähtökohtaisesti se oli tummempi kuin muut osat.

Testailin erilaisia sekoituksia vesipetsistä ja lopulta löytyi hyvin lähelle lähtökohtaa osuva sekoitus. 

Sopiva sävy löytyi sekoittamalla viittä eri petsiä keskenään.

Lipasto sai ylleen pari kerrosta selluloosalakkaa, joka on korvannut vanhan sellakan. Lakka levitettiin ruiskulla, näin saatiin tasaisen kiiltävä lopputulos.

 Selluloosalakka kestää kulutusta paremmin ja on huomattavasti nopeampi vaihtoehto kuin sellakka.

 

Vetimet kiinni ja stopparit vielä sisälle, etteivät laatikot painaudu liian syvälle lipaston uumeniin. Jäävät kauniisti tasan etureunan kanssa, niin kuin kuuluukin.

Nyt pinta on kauniin kiiltävä, eikä vanhoista naarmuista ole tietoakaan.

Laatikoiden sisäosat sudittiin vesiohenteisella lakalla, pysyvät jatkossa paremmin puhtaana.

  Ja vielä vertailun vuoksi...

Ennen kunnostusta:

Jälkeen kunnostuksen:

Lipasto pääsi takaisin omaan kotiinsa, 

eikä sen tarvitse enää piilotella pöytäliinan alla naarmujaan :)

Kunnostus terveisin

-Tuikku-