60-luvun nojatuoli

Kuinkahan monelta näitäkin ihanuuksia löytyy, tai on joskus löytynyt kotoa?

Huhujen perusteella vastaavia yksilöitä on ollut monien kotona ja sittemmin ne ovat siirtyneet kaatopaikalle, koska kauneuskäsitys on vuosien varrella muuttunut hieman toisenlaiseksi.

Mie näin tässä tuolissa mahdollisuuden vaikka lähtökohtaisesti se ei varsinaisesti hivele silmää näissä kuoseissa.

 

 

Tuoli oli elämää nähnyt ja "tuoksui" myös vanhalle nojatuolille.

 Halusin päivittää tuolin ilmettä ja tehdä rungoltaan hyväkuntoisesta nojatuolista taas mukavan näköisen, sellaisen johka oikeasti tekee mieli istua.

Ja siitä lähdettiin liikkeelle, että tuoli riisuttiin vanhoista verhoiluista ja pehmusteista.

Tuolin jaloista rapsuteltiin vanhat lakat pois ja hiottiin tasaiseksi.

Jalat saivat pintaan tumman vesipetsin ja myöhemmin muutaman kerroksen lakkaa.

Tuolin pehmusteina oli vaahtomuovia, ne vaihdettiin uusiin raikkaan tuoksuisiin vaahtomuoveihin ja niiden päälle tuli flokkivanua sekä puuvillainen suojakangas. Suojakangas estää vanua nukkaantumasta verhoilua vasten.

Verholuun tilasin vaaleaa keinonahkaa Kangastukusta. Suuri plussa firmalle keinonahan laadusta! Mukava työstettävä ja sopivan notkea keinonahka.

Tuolin istuimen sarjoihin piti tehdä reiät käsinojien pulttien kiinnittämistä varten.

Käsinojiin laitettiin pehmusteiksi flokkivanua sekä puuvillakangas suojaksi.

Myös selkänojan sivuille tuli käsinojien kiinnitystä varten reiät. 

Kaikki kiinnitysreiät tulevat jäämään peittoon, kun tuoli on kasassa.

Kulmissa verhoilujen siisteillä taitoksilla on suuri merkitys tämän nojatuolin viimeistellyssä ulkonäössä. Keinonahka on haasteellinen verhoiltava ja vaalea sävy tuo vielä omat haasteensa kun kaikki varjot ja rypyt näkyvät herkästi.

Valmis nojatuoli näyttääpi tältä:

  Ja vielä kuva ennen kunnostusta:

 Kunnostuksen jälkeen:

 Tuoli on taas mukava katsella ja mikä parasta, soon hyvä istua!

 Vaahtomuovien ja verhoilujen vaihdon jälkeen tuolin tuoksukin on taas raikas.

Nauttikaahan viikonlopusta!

-Tuikku-

Lipaston entisöinti

Asiakkaan lipasto on arviolta 50-luvulta. Historian havina kertoo että asiakkaan isä olisi mahdollisesti tehnyt kyseisen lipaston.

Lipasto oli puuosilta hyvässä kunnossa, pinta oli vuosien saatossa saanut naarmun jos toisenkin. 

 

 Lipaston liitoksissa oli käytetty luonnonliimaa, joka myös tuki sitä tietoa että tämä huonekalu on noin 50-luvulta.

Laatikot olivat sisäosilta sotkuiset, niihin oli tarttunut mustetta ja muuta likaa.

Lipaston ulkopinnoilta rapsuteltiin vanhat sellakat pois ja lipasto hiottiin tasaiseksi.
Myös laatikoiden sisäosat saivat hionta käsittelyn.

Koloja tasoiteltiin puukitillä ja laatikoiden haljenneita sivuosia liimattiin takaisin paikoilleen.

 Liimauksessa käytin pva-liimaa,
 joka on museoviraston hyväksymä liima.

Asiakas halusi lipastosta saman tyyppisen kuin se oli ollutkin, ainoana poikkeuksena oli että etuosa saisi olla saman värinen kuin muukin lipasto. Lähtökohtaisesti se oli tummempi kuin muut osat.

Testailin erilaisia sekoituksia vesipetsistä ja lopulta löytyi hyvin lähelle lähtökohtaa osuva sekoitus. 

Sopiva sävy löytyi sekoittamalla viittä eri petsiä keskenään.

Lipasto sai ylleen pari kerrosta selluloosalakkaa, joka on korvannut vanhan sellakan. Lakka levitettiin ruiskulla, näin saatiin tasaisen kiiltävä lopputulos.

 Selluloosalakka kestää kulutusta paremmin ja on huomattavasti nopeampi vaihtoehto kuin sellakka.

 

Vetimet kiinni ja stopparit vielä sisälle, etteivät laatikot painaudu liian syvälle lipaston uumeniin. Jäävät kauniisti tasan etureunan kanssa, niin kuin kuuluukin.

Nyt pinta on kauniin kiiltävä, eikä vanhoista naarmuista ole tietoakaan.

Laatikoiden sisäosat sudittiin vesiohenteisella lakalla, pysyvät jatkossa paremmin puhtaana.

  Ja vielä vertailun vuoksi...

Ennen kunnostusta:

Jälkeen kunnostuksen:

Lipasto pääsi takaisin omaan kotiinsa, 

eikä sen tarvitse enää piilotella pöytäliinan alla naarmujaan :)

Kunnostus terveisin

-Tuikku-

Opiskelua yrittäjänä

Opiskelu käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa sisältää hienon mahdollisuuden jo opintojen aikana päästä kokeilemaan siipiään yrittäjänä.

Ilmajoella Sedussa toimii Artesaaniosuuskunta Pohjanmaa, jota pyörittävät opiskelijat. Eli koulussa on mahdollisuus tehdä asiakastöitä ja tienata siinä sivussa. 

 

Mistään jättimäisistä tuloista ei kuitenkaan ole kyse, kun materiaalien, verojen ja osuuskunnan osuuden jälkeen käteen jäävä osuus on sitä omaa tuloa.  Niinhän se on "oikeana" yrittäjänäkin, asiakkaalta laskutettavasta summasta ei todellakaan jää sitä koko summaa yrittäjälle käteen, vaan siihen sisältyy verojen lisäksi paljon muita kuluja. Ja kun oppimassa vasta ollaan, työnteko ei ole vielä sillä ripeys asteella kuin alalla pitkään olleella ammattilaisella.

Kuva: Artesaaniosuuskunta Pohjanmaa

 

 

 

Osuuskuntia toimii monissa muissakin oppilaitoksissa, mutta meidän osuuskunnan hienous on siinä että sen ovat pistäneet pystyyn opiskelijat ja sitä edelleen pyöritetään opiskelijavoimin.

Opiskelemani ala on kansankielellä huonekalujen entisöintiä, mutta viralliselta nimikkeeltään kunnostus ja restaurointi. Valmistun siis artesaaniksi, huonekalujen entistäjäksi. Entistäjän tulee hallita periaatteessa kolme ammattia; puuseppä, maalari ja verhoilija. 

 

Toki opintojen jälkeen voi keskittyä itse vaikkapa verhoiluun ja hankkia hyvän yhteistyöverkoston ja teettää puutyö korjaukset yhteistyö yrityksessä.

 

 Osuuskuntaan kuuluu paljon väkeä myös muilta aloilta, joten osaamista tästä osuuskunnasta löytyy roppakaupalla. Ja mikä hienointa, opettajat ovat neuvomassa ja ohjaamassa kun asiakastöitä tehdään joten lopputulos on hyvää ja huoliteltua.

 

Työssäoppimisjaksoja voi suorittaa osuuskuntalaisena, NY-yrittäjänä tai sitten koulun ulkopuolella työssäoppimispaikassa jossakin yrityksessä. Itse tein 10 viikkoa työssäoppimista entisöinti yrityksessä Ylistarossa. Älyttömän hyvät viikot olikin, oppia kertyi todella paljon asiantuntevassa yrityksessä.

 Suuri kiitos vielä Hietamäen yrittäjille!

 

Opiskelemani ala tullaan lakkauttamaan Koulutuskeskus Sedusta, joten minä ja muutama opiskelukolleegani ollemme viimeiset jotka tulevat valmistumaan kyseisestä oppilaitoksesta kunnostus ja restaurointialan artesaaneiksi. Todella harmillista että tämä käsityöalan koulutus lakkautetaan, mutta koulunkaan ei ole kannattavaa pitää pieniä ryhmiä. Ja siis pieniä ryhmiä siitä syystä että hakijoita kyseiselle alalle ei ole riittävästi.

 

Ala tietysti on sellainen että työllistyminen on hankalaa jos ei halua yrittäjäksi ryhtyä. Sen vuoksi onkin todella hyvä juttu että jo opintojen aikana  kannustetaan yrittäjyyteen.

 

Yrittäjyyttä ja tulevaisuutta ajatellen, pitääpä mennä huomenna äänestämään josko pienyrittäjien puolta pitäviä ehdokkaita pääsisi läpi vaaleissa. 

Menkäähän tekin vaikuttamaan! 

 

Mukavaa viikonloppua :)

 

-Tuikku-

Aarrearkku

Renessanssin tavallisin huonekalu oli arkku, jossa säilytettiin ja kuljetettiin tavaroita. Tasakantiset arkut olivat monikäyttöisiä, 

sillä ne toimivat tarpeen vaatiessa myös istuimina ja pöytinä. 

Loimaalla harrastettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa
koristeellista taontaa, jonka komeimpia esimerkkejä olivat myöhäisen
renessanssiperinteen mukaan toteutetut vaatearkkujen heloitukset.

Arkku oli rauta osiltaan pahasti ruostunut ja yllään sillä oli punaista ja sinistä öljymaalia, joka oli kulunut kannesta täysin pois.

Sininen väri on ollut tuona aikana kallista, joten arkun etuosa ja sivut ovat maalattu sinisellä, takaosa oli jätetty punaiseksi.

Arkkua olivat vuosia käyttäneet lähinnä hiiret,

 koska jyviä löytyi sisältä mojova määrä. 

Tuhoa eivät olleet kuitenkaan tehneet puuosiin pahemmin.

Muutamista kohdista arkkua liimattiin uudelleen kasaan. Pohjaan laitettiin puutapitukset, niin kuin ennen vanhaan on tehty.

 

Pohjaan laitettiin pienet tassut, ettei rautaheloitukset raavi lattiaa.

Jalat petsattiin myöhemmin tummemmaksi, vanhan puun sävyiseksi.

Rautaosat putsattiin ruosteesta teräsharjalla.

Arkku pestiin sisältä ja ulkoa myrkyttömällä pesuaineella.

Näyttää jo aika paljon hygieenisemmältä, eikö?

 

Arkun arvokkuutta kunnioittaen pintakäsittelyt tehtiin luonnonväri pigmenteillä ja pellavaöljy vernissan sekoituksella. 

 

Halusin arkusta ruskean, joten pohjalle laitettiin ensin luonnonpigmenteillä vaalea pohjaväri ettei ruskeasta tule liian tummaa.

 

 

Arkku sai pintaansa ruskean värin.

Sisäosat lakattiin, näin hygieenisyystaso pysyy jatkossakin hyvänä.

Patinaa pintaan ja puuosat viimeisteltiin lakkaamalla, 

on sitten helppo pitää puhtaana.

Arkku jatkaa arvokasta ja pitkää elämäänsä eteenpäin tällä käsittelyllä vuosisatoja.

Ja täällä se nyt on, omalla paikallaan :)